Joulua...

Ihana ihana joulu.

Mukava rauhoittua joulun viettoon, nuuskia joulun tuoksuja ja katsella kynttilöiden lepatusta.

Hetki huokaista ja olla vain.

Sitähän se joulu on, yhdessäoloa ja hyvää jouluruokaa.

Toivottelen kaikille rauhallista, ihanaa joulua...

Risusydän

Risusydämet ovat aika nopeita ja helppoja tehdä. Aluksi kannattaa tietysti leikata risut sopivan kokoisiksi ja sitten nippuun. Rautalangalla pyöritellään risujen ympäri ja samalla kauniisti taivutetaan niitä muotoonsa. Käytin vaihteeksi ruskeaa rautalankaa, joka mukavasti sulautuu koivunrisujen väriin, eikä pistä silmään.

Joulu alkaa lähestyä. Ajattelin, että olisi mukava liittää risusydämiin jotain joulunpunaista. Tein polymeerimassasta pieniä sydämiä, jotka sidoin vaalealla nauhalla. Taikataikina olisi myös ollut hyvä vaihtoehto, mutta punaisen värin puuttuessa päätin tällä kertaa mennä sieltä, missä aita on matalin, ja hankin valmista punaista massaa.

Pienet risusydämet lämmittää mieltä ja niitä on kiva antaa lahjaksi tai vaikkapa joulukortin sijasta hyvän joulun toivotuksena.

Syksy

Niin siinä sitten kävi, että kun aamulla silmät aukaisi ja katsoi ikkunasta ulos, oli maa peittynyt valkoiseen yön aikana. Tänne pohjoiseen satoi kaunis puhtaan valkoinen lumi. Toivottavasti lumi jää ja saadaan alkaa nauttimaan talvesta ja joulun odotuksesta. 

Vielä kuitenkin kaivelin esille nämä kuvat. Siinä syksyn värit toistuvat kauniisti eri sävyissä. Luonnonväreillä saa toisiinsa sopivat sävyt ja minulle ne tuo mieleen juurikin syksyn maanläheiset värit. Kerroinkin jo aiemmin verihelttaseitikistä värjätyistä punertavista langoista. Käytän väriliemen mahdollisimman loppuun asti ja näin jälkiväreistä saa uudestaan ja uudestaan eri sävyjä. Näissä kuvissa beige ja vaaleanruskea väri on tullut kuusen kävyistä. Liotin ensin käpyjä yön yli, jotta väriä irtoaisi paremmin. Ja jälleen useampi värjäys samalla väriliemellä. Kellertävät sävyt ovat peräisin nokkosesta. Lopuksi vihreän sävyinen lanka, joka ei ennättänyt samaan kuvaan muiden lankojen kanssa. Piti nimittäin odottaa, että porkkanat myöhään syksyllä nostettiin maasta ja sitten sain porkkanannaatit käyttööni. Toivoin vähän vahvempaa vihreää, mutta luulen, että langan pohjaväri oli liian tumma harmaa.

Nyt kun syksy taittui talveen ja puut ovat tiputtaneet lehtensä, löytyy sieltä taas uudet mahdollisuudet. Paljaat koivunoksat oikein kutsuvat luokseen ja monenlaiset risutyöt pyörivät mielessä. Tervetuloa talvi!

Siankärsämö

Siankärsämö on mielenkiintoinen kasvi. Se on monikäyttöinen ja -vaikutteinen. Siankärsämöstä voi käyttää kukintoja ja lehtiä. Keräsin kesällä näitä kukintoja ja laitoin kuivumaan. Vaikuttavia aineita on paljon, mm. haihtuvia öljyjä, karvasaineita, alkaloideja, parkkiainetta ja flavonoideja. Kuulostaa hienolta, mutta voimakas tuoksu kuivatuissakin siankärsämöissä kielii, että täytyy siinä jotain vaikutustakin olla.

Minulla meinaa syysflunssa vyöryä päälle, joten ajattelin tehdä kupposen lämmintä siankärsämöteetä. Sitä voisi kuulemma myös höyryhengittää erilaisiin hengitystievaivoihin, mutta minä tyydyin vain juomaan sitä. Laitoin yhden teelusikallisen kuivattua siankärsämön kukkaa kuppiin ja päälle kuumaa vettä. Annoin hautua semmoiset kymmenen minuuttia ja siivilöin kukat pois. Lisäsin hieman hunajaa, kun sekin tekee hyvää flunssaiselle. Maku oli mieto. Siankärsämö on helppo kerätä ja kuivattaa ja sitä löytyy runsaasti kesällä. Kannattaa kokeilla, jos ei ole allerginen siankärsämölle ja sen vaikuttaville aineille.

Mmm...mustikkaa...

Mustikoita, ihania sinisiä herkkumarjoja. Kyllä, ne ovat ehdottomasti lempimarjojani. Ja kyllä, tämä postaus on vain ja ainoastaan noista ihanista luonnon tehopommeista. 

Mustikoita on saanut taas poimia pakastimen täyteen talven varalle. Mustikkapiirakkaa, muffineita, soppaa ja terveellinen smoothiekin syntyy mustikoista. Kyllä niitä tulee syötyä ihan sellaisenaankin. Mustikassa on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita, kuten mangaania, magnesiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Eikä pidä unohtaa sen sisältämiä flavonoideja. Sanotaan, että mustikoita kannattaisi nauttia päivittäin. 

Mustikan poimintareissut ovat nautinto sinänsä. Siinä saa erinomaista hyötyliikuntaa. Hyvällä säällä saa nauttia luonnon rauhasta ja upeista maisemista, jos keruupaikka sattuu olemaan esimerkiksi vanha hakkuualue, kuten meillä oli.

Jos käy niin ikävästi, ettei saa mustikkaa, silloin kannattaa hyödyntää mustikan lehdet. Niissä on salisyylihappoa, flavonoideja, A-vitamiinia, rautaa ja kromia. Kuivattuja mustikanlehtiä voi käyttää teeaineksena.

Yksi ehdoton herkku vastapoimituista mustikoista on mustikkamaito. Sitä herkuteltiin jo lapsena ja edelleen se maistuu yhtä hyvältä. Puhdistettujen mustikoiden päälle kaadetaan kylmää maitoa ja ripaus (tai vähän reilumpikin hyppysellinen) sokeria. Ja sitten vain nautitaan. Yksinkertaista mutta niin taivaallisen hyvää... 

Hemmottelua jaloille

Väsyneitä jalkoja on mukava hemmotella luonnollisella jalkakylvyllä. Yrttejä voi käyttää tuoreena tai kuivattuna. Jokaisella kasvilla on tiettyjä ominaisuuksia, mitä voi hyödyntää, kun tekee kylpysekoituksia. Ajattelin, että nokkonen hoitaa ja suojaa ihoa sekä vaikuttaa positiivisesti viluisiin jalkoihin. Kun siihen laittaa mukaan salisylaattipitoisen mesiangervon, joka rauhoittaa särkeviä jalkoja, on hellivä jalkakylpy valmis.

Jos haluaa piristää väsyneitä jalkoja, kannattaa valita esimerkiksi koivua. Se kosteuttaa ja edistää pintaverenkiertoa sekä poistaa nestettä. Puna-apila puhdistaa ja hoitaa sekä pehmentää rasittuneita jalkoja. Virkistävä jalkakylpy on juuri sellainen.

Merisuolaa voi myös lisätä jalkakylpyihin. Se auttaa laskemaan turvotusta ja pehmentää ihoa. Omassa sekoituksessani yrttejä on 1 dl ja suolaa 1/2 dl. Se on sopiva määrä yhteen jalkakylpyyn. Kiehuva vesi kaadetaan yrttisuola -seoksen päälle ja annetaan hautua n. 10-15 minuuttia. Neste siivilöidään halutessa ja lisätään tarvittaessa lämmintä vettä, jotta kylpyvesi ulottuu ainakin nilkkoihin asti. Ja sitten vaan nautitaan.

Pitää tietysti muistaa, että jos tietää olevansa allerginen jollekin ainesosalle, silloin jalkoja ei kannata upottaa kylpyveteen. Tuoreyrtit pitää käyttää samantien. Itse laitoin yrtit kuivattuna pieniin lasipurkkeihin merisuolan kanssa, jolloin ne säilyy pidempään. Tuollaiset pienet jalkakylpypurkit ovat myös erittäin mukava viedä vaikkapa lahjaksi.

Nokkossämpylöitä

Leivonnassa on helppo hyödyntää nokkosta. Laitoin kuivattua nokkosrouhetta sämpylätaikinaan ja sain vaihtelua perinteisiin sämpylöihin. Ja onhan siinä tietty se terveysvaikutuskin mukana. Sämpylöiden makuun nokkonen toi miedon vivahteen, joka ei ollut mitenkään häiritsevä minusta, pikemminkin mukava lisä. En käytä vehnää, joten lisäsin psylliumia riisi- ja tattarijauhoihin tuomaan vähän sitkoa. Siitäkin huolimatta taikina on aika löysää, joten sitä on hankala kaulita tai pyöritellä leivinalustalla. Itse otan suoraan kulhosta nokareita kohoamisen jälkeen ja pyöritän käsissä kauniita palloja pellille. Sitten vaan uuniin paistumaan.


Nokkossämpylät (n. 12-15 kpl)

5 dl vettä
2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl nokkosrouhetta
1 ps kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä
4 dl riisijauhoja
1 1/2 dl tattarijauhoja
1 rkl psylliumia

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen kaurahiutaleet ja nokkosrouhe, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää sokeri, suola ja öljy. Sekoita jauhot ja psyllium keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi.
Anna kohota liinan alla n. puoli tuntia.
Pyörittele taikinasta kauniita palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja anna sen ajan sämpylöiden vielä kohota liinan alla pellillä. Paista uunin keskitasolla n. 12 minuuttia.

Suklaiset mesiangervokeksit

Mesiangervon tuoksu huumaa, kun se alkaa kukkimaan kesällä. Kaunis valkoinen kukka sisältää salisylaatteja, joten mesiangervoa on taidettu kutsua myös luonnon omaksi särkylääkkeeksi. Mesiangervon lehtiä ja kukkia voi käyttää yrttijuomissa, mutta voi sitä hyödyntää myös esimerkiksi leivonnassa. Kukista saa mielenkiintoisen, melkein vaniljaisen, maun.  Mesiangervo on sen verran voimakas, että sitä kannattaa käyttää maltillisesti. Salisylaatin vuoksi myöskään runsas tai jatkuva käyttö ei ole suositeltavaa. Päätin kokeilla, miltä maistuisi viljattomat suklaakeksit höystettynä mesiangervon kuivatuilla kukilla.


Suklaiset mesiangervokeksit (n. 25 kpl)

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl perunajauhoja
1 dl riisijauhoja
1 tl kuivattua mesiangervon kukkaa
1 tl leivinjauhetta
100 g suklaata

Sekoita pehmennyt voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita keskenään jauhot, mesiangervo ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos taikinaan. Rouhi suklaa pieniksi paloiksi ja lisää taikinaan. Lusikoi leivinpaperilla päällystetylle pellille pieniä nokareita. Jätä niiden väliin hyvin tilaa, koska nokareet leviävät uunissa. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.


Nämä keksit ovat minusta rapeita, suklaisia ja suussasulavia. Mesiangervo tuo kekseihin miedon, mutta jännittävän lisämaun. Kannattaa kokeilla, jos tekee mieli vähän herkutella.

Nokkonen

Nokkonen on mielenkiintoinen kasvi. Sitä yleensä pidetään harmillisen polttelevana ja joka paikkaan leviävänä kasvina. Toisaalta sillä on niin paljon hyviä ominaisuuksia ravintoarvoissa, että laittaa ihan miettimään, missä vaiheessa sitä on alettu vihaamaan niin paljon. Nythän nokkonen on mukavassa nosteessa, kun sitä hehkutetaan luonnon omana superkasvina.

Nokkonen sisältää paljon esimerkiksi C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja fosforia. Siinä on runsaasti proteiinia ja ravintokuitua. Piti itselläkin ihan asiasta tehden lähteä keräämään nokkosta ja kokeilla säilömistä kahdella tapaa. Osan kuivasin ja murensin käytettäväksi viherjauheena esimerkiksi smoothiessa. Osan ryöppäsin kevyesti ja pakastin. Täytyy testailla nokkosta leivonnassa ja ruuanlaitossa.

Tutustuin Katariina Vuoren Nokkonen -herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista -kirjaan.  Siinä on paljon tietoa nokkosen hyvistä puolista, uskomuksista ja tietysti keräämisestä ja käsittelystä. Kirjasta löytyi myös herkullisia reseptejä, joista osaa täytyy varmasti kokeilla. Vai miltäs kuulostaisi vihulaishernekeitto tai hunajainen nokkospatukka?

Punaista väriä

Virittelin värjäyskattilan ja kaasulevyn terassille. Ei malta enää odottaa. Pakko päästä värjäämään punaista lankaa. Sienisopasta tulee sen verran muikeat tuoksut ja höyryt, että pakko suorittaa värjäys ulkona. Vettä sateli ja ilma oli viileä, mutta minkäs teet, kun värjäyshimo iskee.

Viime kesänä keräsin ja kuivatin verihelttaseitikkiä, lakit ja jalat erikseen. Juuri verihelttaseitikki on yksi punaisen värin lähde, mitä luonnosta saa. Annoin hetken sienten liota ja valmistin väriliemen. Sitten itse värjäys. Värjättävät langat ovat sekä puhdasta villaa että villasekoitetta. Jo värjäysliemestä näin, että tulee kauniin punaista. Tietysti lopuksi kun langat huuhdellaan, kiinnittymättömät värit lähtee ja tulos on hieman haaleampi. Lopputuloksena tuli ihania punertavan ja oranssin sävyisiä lankoja. Värjäsin myös yhden puuvillaneulospalan, mutta ikävä kyllä kankaaseen värit eivät tartu niin hyvin kuin lankoihin.

Nyt odotellaan lämpimiä kesäpäiviä, että pääsee luonnosta keräämään sopivia värjäyskasveja ja sieniä. Sitten vaan värjäyspadat pöhisemään järven rannalla.

Virkistävä mahla

Mahla on keväinen luonnon oma tehojuoma, jota saa esimerkiksi koivusta. Päätin kokeilla itse mahlan valuttamista, kun ei ole tullut aiemmin sitä tehtyä. Olen kyllä mahlaa maistellut ja täytyy sanoa, että kylmänä juoma on todellakin virkistävä ja raikas. Hankin mahlan keruuta varten kanisterin ja elintarvikeletkua. Sitten tarvittiin vielä pora ja siihen oikean kokoinen terä. Kaikki tarvikkeet pitää huolellisesti puhdistaa, jottei mahlaan mene epäpuhtauksia. Sitten vaan poraamaan puuhun reikä. Kuinka vaikeaa se nyt voi olla? Ajattelin lähteä rohkeasti kokeilemaan.

Reikä pitää porata hieman yläviistoon muutaman sentin syvyyteen. Putki sinne ja toinen pää keräilyastiaan. Nyt ennen kuin kirmaat lähimetsään porailemaan reikiä koivuihin pitää muistuttaa, että tähän puuhaan tarvitsee maanomistajan luvan.

Ja niin vain mahlaa lähti iloisesti virtaamaan kanisteriin. Astian ympärille kannattaa laittaa lunta jos vain mahdollista, jolloin mahla säilyy viileässä keruun ajan. Säilyvyys onkin vähän hankala juttu. Jääkaapissa mahla säilyy keruun jälkeen noin vuorokauden. Jos paljon valuttaa, kannattaa anti laittaa pakastimeen, jossa se säilyy jopa vuoden.

Letku kannattaa olla sen verran lyhyt, että mahla valuu suoraan keräilyastiaan. Itsellä oli hieman liian pitkä letku, mutta niin vain jaksoi mahla valua perille asti. Pitää seuraavalla kerralla laittaa lyhyempi letku. Luulin aiemmin, että mahlan kerääminen on jotenkin hankalaa ja monimutkaista, mutta tämähän onkin helppoa ja kätevää. Aion ehdottomasti jatkossakin kerätä tätä kevään eliksiiriä.

Miksi mahlaa sitten kannattaa juoda? Sen lisäksi että se raikastaa ja virkistää sekä on erinomainen janojuoma, siinä on myös paljon hyviä ainesosia. Fruktoosin ja glukoosin lisäksi mahlassa on happoja, C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, seleeniä ja fosforia helposti imeytyvässä muodossa. Joten miksipä ei kannattaisi juoda mahlaa. 

Pajunkissat

Pajunkissat, varma kevään merkki. Tuntuu, että niitä näkee melkein joka puolella luonnossa liikkuessa. Keräsin muutaman pienen oksan ajatuksena tehdä jokin kiva pieni koriste kotiin. Sydän on aina sopiva muoto mille tahansa materiaalille. Muotoilin pajuista rautalankaa apuna käyttäen sydämen, johon pehmoiset pajunkissat antavat mukavasti ilmettä. Lisäsin vielä pari männynkaarnasydäntä, joita on tullut tehtyä jo aiemmin. Pajunkissat kehräävät nyt keittiössä muistuttamassa aina vaan pidemmistä päivistä ja talven jälkeen heräilevästä luonnosta.