Kerroin aiemmin päreiden teosta ja tässä nyt lisää itse korin tekemisestä. Sain kuin sainkin kurssilla aikaiseksi juuri haluamani kokoisen yrttikorin. Kahva punottiin koivunvitsasta. Lisäksi yllätin varmaan itsenikin ja tein vielä kaksi pienempää koria. Korin punominen päreistä on hauskaa, varsinkin tällaiselle käsityöihmiselle. Siinä saa näpertää ja taiteilla, että saa päreet pysymään aloillaan. Apuna oli renkipojat, kuten kurssin vetäjä meille neuvoi. Siis sellaisia hylättyjä päreenpalasia, joita laitettiin seuraavaan kerrokseen pitämään punosta kasassa.
Tässä pari huomioita korin teosta. Päreet kannattaa aina pitää kosteana vaikkapa vesisaavissa työskentelyn ajan. Minä aloittelijana olin niin hidas, että päreet ennättivät hieman kuivahtaa ja murtuivat ja halkeilivat sitten ikävästi työn edetessä. Päreiden pitäisi myös olla ihan oikeasti tosi ohuita. Vähänkin paksummilla päreillä oli jälleen se ikävä halkeamisvaara.
Aavistuksen perfektionisti kun olen, niin korien virheet pistävät ikävästi silmään. Mutta ei pidä olla itselle liian ankara, koska nyt osaan perusasiat ja seuraavalla kerralla (luit ihan oikein, ajattelin tehdä vielä lisääkin päreitä ja koreja jossain vaiheessa) saan varmasti vähän siistimpiä koreja. Toivottavasti. Nyt odotellaan lumen sulamista, että korit pääsevät käyttöön metsän antimien keruureissuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti