Pastellinsävyjä luonnosta

Kevääseen sopii hyvin pastelliset sävyt. Värjäsin viime kesänä valkoista pellavaa luonnosta saatavilla kasveilla sekä sienillä ja piti ihan alkaa fiilistelemään näitä ihania sävyjä ennen seuraavaa värjäyskertaa. Kasvivärjäys on leppoisaa kiireetöntä puuhaa, jota on mukava tehdä vaikkapa aurinkoisena kesäpäivänä järven rannassa. Hauskaa on myös se, että koskaan ei tiedä täysin lopputulosta, värit saattavat yllättää. Riippuu tietenkin paljolti värjäykseen käytettävästä kasvista, puretus- ja apuaineista sekä tietysti värjättävästä materiaalista, että mitä väriä suunnilleen lopulta tulee.

Yllä olevat pienet pellavakassit värjäsin punavyöseitikillä, verihelttaseitikin lakkiosilla, jäkälällä, kuusen havuilla ja pietaryrtin kukilla. Mielestäni luonnonvärit sopivat aina yhteen toistensa kanssa. Ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden vaikka sävyjä on monia ja värjäystulos ei valttämättä ole aina tasainen. Mutta siinäpä se itsevärjätyn kankaan hyvä puoli onkin. Pienet virheet ovat sallittuja, jopa toivottuja, uniikeissa kankaissa, toisin kuin teollisessa massatuotantokankaassa.

Päreestä koriksi

Kerroin aiemmin päreiden teosta ja tässä nyt lisää itse korin tekemisestä. Sain kuin sainkin kurssilla aikaiseksi juuri haluamani kokoisen yrttikorin. Kahva punottiin koivunvitsasta. Lisäksi yllätin varmaan itsenikin ja tein vielä kaksi pienempää koria. Korin punominen päreistä on hauskaa, varsinkin tällaiselle käsityöihmiselle. Siinä saa näpertää ja taiteilla, että saa päreet pysymään aloillaan. Apuna oli renkipojat, kuten kurssin vetäjä meille neuvoi. Siis sellaisia hylättyjä päreenpalasia, joita laitettiin seuraavaan kerrokseen pitämään punosta kasassa.

Tässä pari huomioita korin teosta. Päreet kannattaa aina pitää kosteana vaikkapa vesisaavissa työskentelyn ajan. Minä aloittelijana olin niin hidas, että päreet ennättivät hieman kuivahtaa ja murtuivat ja halkeilivat sitten ikävästi työn edetessä. Päreiden pitäisi myös olla ihan oikeasti tosi ohuita. Vähänkin paksummilla päreillä oli jälleen se ikävä halkeamisvaara.

Aavistuksen perfektionisti kun olen, niin korien virheet pistävät ikävästi silmään. Mutta ei pidä olla itselle liian ankara, koska nyt osaan perusasiat ja seuraavalla kerralla (luit ihan oikein, ajattelin tehdä vielä lisääkin päreitä ja koreja jossain vaiheessa) saan varmasti vähän siistimpiä koreja. Toivottavasti. Nyt odotellaan lumen sulamista, että korit pääsevät käyttöön metsän antimien keruureissuille.

Erilainen pääsiäisruoho

Joskus käy niin, että rairuohot tai ohransiemenet eivät vain kasva. Vaikka kylvin ne ihan samalla lailla kuin aiempina vuosina, niin ne ei lähteneet edes kunnolla alulle. Siemenissä oli varmaan jotain vikaa, senhän täytyy olla nyt ainoa selitys tälle asialle.

Mutta ei hätää. Keinot on keksittävä, koska pitäähän pääsiäisenä jotain vihreää olla, mihin tipu voi mennä kurkkimaan. Keräsin viime kesänä ihan muuhun tarkoitukseen mustikan varpuja. Laittelin niitä koivun risuista tekemääni alustaan. Ja lopuksi se tipu sinne kaveriksi. Ei ihan sama asia kuin rairuoho, mutta eiköhän se aja asiansa. Ja tätä ei muuten tarvitse kastella, joten se on myös helppohoitoinen.