Kaikki jutut, joihin liittyy käsityöt, kiinnostaa paljon. Lisäksi perinteiden kunnioittaminen sai minut osallistumaan pärekorikurssille. Olen käynyt siellä nyt muutaman kerran ja luulen oppineeni jotain. Päreisiin tarvittava puu, tässä tapauksessa iso mänty, käytiin aluksi kaatamassa metsässä. Kurssin vetäjä kertoi miten tunnistetaan hyvä pärepuu. Sen näkee kaarnasta ja oksistosta. Puun pitää olla suora. Kuitenkin vasta pilkkomisvaiheessa näkee lopullisesti, onko puu hyvä pärepuu.
Käytimme puusta tyviosan. Puun runko laitettiin moneen osaan, ensin puoliksi ja taas puolikas puoliksi. Ja niin jatkettiin kunnes oli suunnilleen halutun päreen levyinen kappale. Sydänpuu meni polttopuuksi ja päreiksi käytettiin rungon ulommaiset osat.
Ja sitten itse päreen tekeminen. Ei muuten ole helppoa, ei. Piti olla todella tarkkana, että puun sai kiskottua puoliksi tismalleen keskeltä. Ja niitä päreitä ei muuten revitä, ne nimenomaan kiskotaan. Huomasin, että tämä vaati pitkäjänteisyyttä ja hyviä hermoja. Tarkoitus olisi saada vielä isohko pärekori aikaiseksi, mutta jää nähtäväksi tuleeko sellainen vai pitääkö tyytyä vain pieneen leipäkoriin. Siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti