Punaista väriä

Virittelin värjäyskattilan ja kaasulevyn terassille. Ei malta enää odottaa. Pakko päästä värjäämään punaista lankaa. Sienisopasta tulee sen verran muikeat tuoksut ja höyryt, että pakko suorittaa värjäys ulkona. Vettä sateli ja ilma oli viileä, mutta minkäs teet, kun värjäyshimo iskee.

Viime kesänä keräsin ja kuivatin verihelttaseitikkiä, lakit ja jalat erikseen. Juuri verihelttaseitikki on yksi punaisen värin lähde, mitä luonnosta saa. Annoin hetken sienten liota ja valmistin väriliemen. Sitten itse värjäys. Värjättävät langat ovat sekä puhdasta villaa että villasekoitetta. Jo värjäysliemestä näin, että tulee kauniin punaista. Tietysti lopuksi kun langat huuhdellaan, kiinnittymättömät värit lähtee ja tulos on hieman haaleampi. Lopputuloksena tuli ihania punertavan ja oranssin sävyisiä lankoja. Värjäsin myös yhden puuvillaneulospalan, mutta ikävä kyllä kankaaseen värit eivät tartu niin hyvin kuin lankoihin.

Nyt odotellaan lämpimiä kesäpäiviä, että pääsee luonnosta keräämään sopivia värjäyskasveja ja sieniä. Sitten vaan värjäyspadat pöhisemään järven rannalla.

Virkistävä mahla

Mahla on keväinen luonnon oma tehojuoma, jota saa esimerkiksi koivusta. Päätin kokeilla itse mahlan valuttamista, kun ei ole tullut aiemmin sitä tehtyä. Olen kyllä mahlaa maistellut ja täytyy sanoa, että kylmänä juoma on todellakin virkistävä ja raikas. Hankin mahlan keruuta varten kanisterin ja elintarvikeletkua. Sitten tarvittiin vielä pora ja siihen oikean kokoinen terä. Kaikki tarvikkeet pitää huolellisesti puhdistaa, jottei mahlaan mene epäpuhtauksia. Sitten vaan poraamaan puuhun reikä. Kuinka vaikeaa se nyt voi olla? Ajattelin lähteä rohkeasti kokeilemaan.

Reikä pitää porata hieman yläviistoon muutaman sentin syvyyteen. Putki sinne ja toinen pää keräilyastiaan. Nyt ennen kuin kirmaat lähimetsään porailemaan reikiä koivuihin pitää muistuttaa, että tähän puuhaan tarvitsee maanomistajan luvan.

Ja niin vain mahlaa lähti iloisesti virtaamaan kanisteriin. Astian ympärille kannattaa laittaa lunta jos vain mahdollista, jolloin mahla säilyy viileässä keruun ajan. Säilyvyys onkin vähän hankala juttu. Jääkaapissa mahla säilyy keruun jälkeen noin vuorokauden. Jos paljon valuttaa, kannattaa anti laittaa pakastimeen, jossa se säilyy jopa vuoden.

Letku kannattaa olla sen verran lyhyt, että mahla valuu suoraan keräilyastiaan. Itsellä oli hieman liian pitkä letku, mutta niin vain jaksoi mahla valua perille asti. Pitää seuraavalla kerralla laittaa lyhyempi letku. Luulin aiemmin, että mahlan kerääminen on jotenkin hankalaa ja monimutkaista, mutta tämähän onkin helppoa ja kätevää. Aion ehdottomasti jatkossakin kerätä tätä kevään eliksiiriä.

Miksi mahlaa sitten kannattaa juoda? Sen lisäksi että se raikastaa ja virkistää sekä on erinomainen janojuoma, siinä on myös paljon hyviä ainesosia. Fruktoosin ja glukoosin lisäksi mahlassa on happoja, C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, seleeniä ja fosforia helposti imeytyvässä muodossa. Joten miksipä ei kannattaisi juoda mahlaa. 

Pajunkissat

Pajunkissat, varma kevään merkki. Tuntuu, että niitä näkee melkein joka puolella luonnossa liikkuessa. Keräsin muutaman pienen oksan ajatuksena tehdä jokin kiva pieni koriste kotiin. Sydän on aina sopiva muoto mille tahansa materiaalille. Muotoilin pajuista rautalankaa apuna käyttäen sydämen, johon pehmoiset pajunkissat antavat mukavasti ilmettä. Lisäsin vielä pari männynkaarnasydäntä, joita on tullut tehtyä jo aiemmin. Pajunkissat kehräävät nyt keittiössä muistuttamassa aina vaan pidemmistä päivistä ja talven jälkeen heräilevästä luonnosta.