Työtilaan tilatyö

Tilatyö. Tämä oli haasteellinen tehtävä. Eri elementtien asettelu on tärkeää. Ehkä siitä vielä puuttuu jotain, vai tuntuuko se vain siltä? Omaan työhön ei näköjään ikinä voi olla ihan tyytyväinen. Useampi koivun oksa tuli katkottua ja monta tuntia ahersin laittaessani tikkuja ristiin rastiin. Nyt siinä ihastuttaa keväiset tulppaanit, mutta kesällä kukat voi hakea luonnosta kukkaniityltä.

Nyt varmasti askarruttaa, miten nuo sakset liittyy tähän kaikkeen. Tilatyö on saanut paikkansa ompelutyöhuoneesta, joten sakset sopivat sinne hyvinkin.

Pajupallo

Pajukartio, pajulintu, pajumaja... Mitä kaikkea siitä voikaan tehdä. Syksyllä keräsin omin pikku kätösin (ja luvan kanssa tietysti) pajua. Ohutta pajua punontaan ja vähän paksumpaakin loimipajuksi. Sitten tuli mahdollisuus kokeilla viljeltyä pajua, joten pitihän sitä koittaa. Viljelty paju on erilaista kuin keräämäni pajut. Ihan vertailun vuoksi laitoin ne samaan kuvaan.

Päällä on keräämäni pajut ja alla on viljeltyä punapajua. Huomaa kyllä, kuinka tasalaatuista toinen nippu on. Ja hajukin on kuulemma erilainen. Ainakin sellaisen kommentin kuulin, kun näitä työstin. Ja mitäs niistä sitten syntyikään?

Ensin tein ympyröitä. Ihan vaan rautalangalla yhdistelin ja muotoilin sopivan kokoisia kehikoita. Niitä tein kaiken kaikkiaan viisi. Yhdistelin ympyräiset limittäin ja lomittain, kunnes ne alkoivat olla pallomaisessa muodossa.

Sitten kaaospunontaa. Ohuita pajunoksia sikin sokin sinne tänne. Punoin sen verran, että jäi keveä vaikutelma, muttei kuitenkaan kovin isoja aukkoja. Lopputuloksena syntyi pajupallo. Ja toinenkin. Ihana koriste sisälle tai ulos.

Mietteitä

Kun luonnossa liikkuu ja katselee ympärilleen, voi löytää aarteita. Pieniä ihmeitä ja suuria unelmia. Kauniita värejä ja hauraita pintoja. Kun niitä aikansa tutkii ja ihmettelee, voi syntyä jotain hienoa.

Puun rungosta valuva pihka, maahan pudonnut käpy, kelottunut oksa sammaleen keskellä... Kirpeästi puraiseva pakkanen, kesäillan hento tuulahdus, syksyn ruska vaikuttavin värein...

Kuljen hiljaisin askelin metsään, kerään kunnioittaen ja palaan rentoutuneena entistä rikkaampana takaisin kotiin...